Pohjolassa viljeltiin vielä sata vuotta sitten laajasti hamppua moniin eri käyttötarkoituksiin.
Kuitukasvatuksen lisäksi apteekkarit kasvattivat lääkekasvipuutarhoissaan hamppua ja se oli keskeinen ainesosa suuressa osassa apteekkien tinktuuroja.
Tilanne alkoi muuttua jo sotien jälkeen kun hampun viljely käytännössä loppui 70-luvulla, katosivat myös kaikki viljelyssä olleet lajikkeet. Yksi suomalainen hamppukanta pelastettiin Pohjoismaiseen geenipankkiin, mutta se tuhoutui siellä säilytyksessä.
Hampun uusi tuleminen alkoi 1990 luvulla ja viljelyyn tuli sekä kuitulajikkeita, esimerkiksi Fedora sekä ruokasiemenlajikkeitä kuten Finola.
Hampun viljely sallittua kotipuutarhassa
YK:n huumausainesopimus on pohja Suomen huumausainelaille ja sen sopimuksen nojalla on kolme sallittua kasvatustarkoitusta. Hamppua voidaan kasvattaa teollisessa mittakaavassa pelloilla sekä kuiduksi että ruokasiemeneksi. Kolmantena sallittavana kasvatustarkoituksena nimetään puutarhakäyttö. Englanniksi kohta kirjattiin: for horticultural purpose. Termi horticulture tarkoittaa sanakirjamääritelmän mukaan: The art and science of growing plants.
YK:n huumausainesopimus sallii siis hampun kasvattamisen hampun viljelytaitojen kehittämiseen ja myös tieteellisiin tarkoituksiin esimerkiksi kasvinjalostusta varten.
Lajikekehitystyötä on kieltolaista huolimatta maassamme tehty ja menetyn geeniperimän tilanne on jalostettu uutta. Alan harrastajilta löytyy kiinnostavia lääkelajikkeita erilaisissa pitoisuussuhteissa.
On olemassa kuitenkin vaara siitä, että tuo kolmas sallittu viljelytarkoitus kielletään uudistettavassa huumausainelaissa. On esitetty, ettei kotipuutarhureilla olisi enää oikeutta kasvattaa edes ei-päihdyttäviä lajikkeita ja kasvihuoneviljely kiellettäisiin myös ammattiviljelijöiltä.
